Niko Riepponen vaeltamassa

Sosiaalisesti kestävää kaupunkia rakentamassa – yksi taito ja yksi asukas kerrallaan

Espoolaisen koulun pihalla häärii kaivinkone, joka lastaa maata vieressä odottavaan kuorma-autoon. Työmaa-alue on aidattu ja aitojen taakse on kertynyt tuttuun tapaan oppilaita seuraamaan työn edistymistä. Oppilailla on juuri tähän työmaahan ihan erityinen suhde sillä he ovat päättäneet tilata pihalle kuorma-auton ja kaivinkoneen sekä tehneet sen suunnitelman, jota näillä koneilla nyt toteutetaan. Vuosi on 2014 ja käynnissä on jälleen teknisen ja ympäristötoimen, tilakeskuksen ja sivistystoimen yhteinen osallistava ympäristönkehittämisprojekti nimeltään Muotoile!Maa.

Muotoile!Maa-projektille osoitetun budjetin käytöstä päättää oppilaskunta. Budjetti käytetään kohteesta löydettyjen ongelmien korjaamiseen ja se kohdennetaan yhteisillä päätöksillä. Budjettia eivät sido toimialan tai kiinteistön rajat. Avukseen tähän tehtävään oppilaskunta saa ympäristömuotoilijan, jonka tehtävä on huolehtia, että oppilaiden projekti tulee aikailematta valmiiksi. Ympäristömuotoilijan työ on taustalle jäävää mahdollistamista: selvitystyötä, yhteyksien rakentamista ja vastaavien vakuuttamista suunnittelemalla. 

Muotoile!maa kohteissa nähdään paikan identiteetin vahvistumista, ilkivallan vähentymistä ja yhteisöllisyyden kasvamista. Ei siis ihme, että kaupungin osallisuuteen keskittyvä kehitysohjelma Osallistuva Espooexternal link kiinnostui tästä näkyväksi tekevästä tavasta tehdä osallisuustyötä. Kehitysohjelma rahoitti alkukesästä 2019 päättyneen ja noin vuoden kestäneen kokeilun, jossa perustettiin ympäristömuotoilun tiimi (www.facebook.com/inspiroivaespooexternal link). Tiimissä työskenteli kolme ympäristömuotoilijaa ja tiimin tavoitteena oli tukea asukkaista lähteviä projekteja KAIKIN mahdollisin tavoin.

Tiimi perustettiin poistamaan toiminnan esteitä, olivatpa ne sitten henkisiä tai teknisiä. Olimme mukana noin 30 lähiympäristön kehittämisprojektissa ja yhteistyöprojekteihin osallistuneet asukkaat kokivat tiimin tuen hyödylliseksi ja palvelun arvokkaaksi. Projektien koko ja asukkaiden avuntarve sekä kyvykkyys projekteissa vaihteli luonnollisesti paljon. Tiimin tehtävä oli avustamisen ohella opettaa osallistujille uusia taitoja ja vahvistaa paikallisia verkostoja. Kuntoutussäätiö julkaisi 2019 työselosteen nimellä Olisiko jo sosiaalisesti kestävien kaupunkien aika? (Kuitunen, 2019), josta on löydettävissä paljon yhtymäkohtia ympäristömuotoilun tiimin kokeilussa havaittuihin asioihin.

Kuitunen toteaa työselosteessaan, että sosiaalisesti kestävässä kaupungissa asukkaat ovat aktiivisessa roolissa muokkaamassa kaupunkitilaa, joka vaatii kaupunkiorganisaatiolta uudenlaista joustavuutta ja dialogia yhteisöjen, asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa. Joustavuutta kaivataan erityisesti siksi, että asukkaiden toiveiden ja ideoiden tukeminen vaatii usein sektorirajat ylittävää yhteispeliä, eikä kaupunkiorganisaation siilot ole näkyvissä asukkaille. Ympäristömuotoilun tiimi toimi vuoden aikana hyvin ketterästi eri toimialojen ja palvelualueiden hallinnoimien asioiden parissa, vaikka organisatorinen sijainti olikin kaupunkitekniikan keskus. Usein myös projekteihin mukaan pyydetyt työntekijät kokivat monialaisen työskentelyn mielekkäänä ja virkistävänä vaihteluna.

Osallisuus on tunnetta, taitoa ja tietoa. Osallisuuteen kasvetaan pienin askelin ja pitkin matkaa. Sosiaalisesti kestävä kaupunki tukee kasvua auttamalla siellä missä apua tarvitaan. Oli sitten kyseessä  osallisuus omaan elämään, yhteisöön, lähiympäristöön tai asuinalueeseen. Miksei aina valtioon, maanosaan ja lopulta yhteiskuntamuotoilija ja visionääri Arto O. Salonen lanseeraaman termin ”planetaristi” mukaisesti koko kosmokseen.

”Kestävyystietoisesti orientoituva kansalainen on planetaari. Planetaari on sivistynyt ihminen, joka löytää joka päivä elämäänsä mielekkyyttä kytkeytymällä ratkaisijan roolissa maailmaan, jonka osana hän elää ja on. Planetaari on seuraamustietoinen hyvän huomisen tekijä. ” – Arto O. Salonen Twitterissä 12.08.2019.

Kirjoitus on julkaistu myös Kuntaliiton blogissa 16.8.2019