Niko Riepponen

”Luonnonmateriaaleista puu on minulle rakkain. Puun kudos on ilman, maan, veden ja valon yhteen kutoma. Materiaalina äärimmäisen kiehtova, elävä, lämmin ja luonnollinen.”
Niko Riepponen ”Luonnonmateriaaleista puu on minulle rakkain. Puun kudos on ilman, maan, veden ja valon yhteen kutoma. Materiaalina äärimmäisen kiehtova, elävä, lämmin ja luonnollinen.”

Blogi

Sosiaalisesti kestävää kaupunkia rakentamassa – yksi taito ja yksi asukas kerrallaan

Espoolaisen koulun pihalla häärii kaivinkone, joka lastaa maata vieressä odottavaan kuorma-autoon. Työmaa-alue on aidattu ja aitojen taakse on kertynyt tuttuun tapaan oppilaita seuraamaan työn edistymistä. Oppilailla on juuri tähän työmaahan ihan erityinen suhde sillä he ovat päättäneet tilata pihalle kuorma-auton ja kaivinkoneen sekä tehneet sen suunnitelman, jota näillä koneilla nyt toteutetaan. Vuosi on 2014 ja käynnissä on jälleen teknisen ja ympäristötoimen, tilakeskuksen ja sivistystoimen yhteinen osallistava ympäristönkehittämisprojekti nimeltään Muotoile!Maa.

Muotoile!Maa-projektille osoitetun budjetin käytöstä päättää oppilaskunta. Budjetti käytetään kohteesta löydettyjen ongelmien korjaamiseen ja se kohdennetaan yhteisillä päätöksillä. Budjettia eivät sido toimialan tai kiinteistön rajat. Avukseen tähän tehtävään oppilaskunta saa ympäristömuotoilijan, jonka tehtävä on huolehtia, että oppilaiden projekti tulee aikailematta valmiiksi. Ympäristömuotoilijan työ on taustalle jäävää mahdollistamista: selvitystyötä, yhteyksien rakentamista ja vastaavien vakuuttamista suunnittelemalla. 

Muotoile!maa kohteissa nähdään paikan identiteetin vahvistumista, ilkivallan vähentymistä ja yhteisöllisyyden kasvamista. Ei siis ihme, että kaupungin osallisuuteen keskittyvä kehitysohjelma Osallistuva Espooexternal link kiinnostui tästä näkyväksi tekevästä tavasta tehdä osallisuustyötä. Kehitysohjelma rahoitti alkukesästä 2019 päättyneen ja noin vuoden kestäneen kokeilun, jossa perustettiin ympäristömuotoilun tiimi (www.facebook.com/inspiroivaespooexternal link). Tiimissä työskenteli kolme ympäristömuotoilijaa ja tiimin tavoitteena oli tukea asukkaista lähteviä projekteja KAIKIN mahdollisin tavoin.

Tiimi perustettiin poistamaan toiminnan esteitä, olivatpa ne sitten henkisiä tai teknisiä. Olimme mukana noin 30 lähiympäristön kehittämisprojektissa ja yhteistyöprojekteihin osallistuneet asukkaat kokivat tiimin tuen hyödylliseksi ja palvelun arvokkaaksi. Projektien koko ja asukkaiden avuntarve sekä kyvykkyys projekteissa vaihteli luonnollisesti paljon. Tiimin tehtävä oli avustamisen ohella opettaa osallistujille uusia taitoja ja vahvistaa paikallisia verkostoja. Kuntoutussäätiö julkaisi 2019 työselosteen nimellä Olisiko jo sosiaalisesti kestävien kaupunkien aika? (Kuitunen, 2019), josta on löydettävissä paljon yhtymäkohtia ympäristömuotoilun tiimin kokeilussa havaittuihin asioihin.

Kuitunen toteaa työselosteessaan, että sosiaalisesti kestävässä kaupungissa asukkaat ovat aktiivisessa roolissa muokkaamassa kaupunkitilaa, joka vaatii kaupunkiorganisaatiolta uudenlaista joustavuutta ja dialogia yhteisöjen, asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa. Joustavuutta kaivataan erityisesti siksi, että asukkaiden toiveiden ja ideoiden tukeminen vaatii usein sektorirajat ylittävää yhteispeliä, eikä kaupunkiorganisaation siilot ole näkyvissä asukkaille. Ympäristömuotoilun tiimi toimi vuoden aikana hyvin ketterästi eri toimialojen ja palvelualueiden hallinnoimien asioiden parissa, vaikka organisatorinen sijainti olikin kaupunkitekniikan keskus. Usein myös projekteihin mukaan pyydetyt työntekijät kokivat monialaisen työskentelyn mielekkäänä ja virkistävänä vaihteluna.

Osallisuus on tunnetta, taitoa ja tietoa. Osallisuuteen kasvetaan pienin askelin ja pitkin matkaa. Sosiaalisesti kestävä kaupunki tukee kasvua auttamalla siellä missä apua tarvitaan. Oli sitten kyseessä  osallisuus omaan elämään, yhteisöön, lähiympäristöön tai asuinalueeseen. Miksei aina valtioon, maanosaan ja lopulta yhteiskuntamuotoilija ja visionääri Arto O. Salonen lanseeraaman termin ”planetaristi” mukaisesti koko kosmokseen.

”Kestävyystietoisesti orientoituva kansalainen on planetaari. Planetaari on sivistynyt ihminen, joka löytää joka päivä elämäänsä mielekkyyttä kytkeytymällä ratkaisijan roolissa maailmaan, jonka osana hän elää ja on. Planetaari on seuraamustietoinen hyvän huomisen tekijä. " – Arto O. Salonen Twitterissä 12.08.2019.

Kirjoitus on julkaistu myös Kuntaliiton blogissa 16.8.2019

Parasta on, kun omalla osaamisellaan voi ratkaista yhteisen haasteen

10 vuotta sitten aloittelin muotoilun opintoja Lahden muotoiluinstituutissa taideteollisen muotoilun linjalla. Legendaariseen Muotoiluinstituuttiin pääsy oli toteen tullut unelma. Seuraavat neljä vuotta täyttyivät materiaalikokeiluista ja intohimoisista ammattilaisista, joiden ainoa tehtävä oli saada meidät innostumaan taidehistoriasta, kulttuuriperinnöstä ja Design Thinkingistä eli muotoiluajattelusta, joka putkahti aina silloin tällöin esiin töissämme. Jos niin kävi, sai aina vitosen. Muotoiluinstituutin sielun, TAIKin kunniajäsenen ja meidän opiskelijoiden esikuvan Antti Hassin sanoin:
”Muotoilu on kaikilla aistikanavilla havaitun datan järjestämistä informaatioksi kaikissa ulottuvuuksissa, myös suhteessa aikaan ja liikkeeseen.”
Ja näinhän se on, sillä asioiden todellinen olemus selviää vasta huolellisen tutkimisen tuloksena. Mitä monimutkaisempi ongelma on, sitä useampia aistikanavia tarvitsemme sitä tutkimaan ja ymmärtämään. Ilman ymmärrystä ei synny kestäviä ratkaisuja. Siksi usein järkevin tapa tehdä asioita on tehdä niitä yhdessä, monitieteellisesti, mutta myös sukupolvien ja kulttuurien kesken niin töissä kuin arjessakin. Mutta sulatellaanpa Antin ajatusta vielä hieman eteenpäin. Megatrendit, käyttäjäkokemus, etujoukko, hiljaiset signaalit ja monet muut käyttäytymiseen liittyvät asiat ovat aina suhteessa aikaan. Kuinka paljon ajatteluusi vaikuttaakaan se, missä ja miten vietät vapaa-aikasi? Entäpä ystäväpiirisi? Elämäämme rikastuttavat ihmiset? On erittäin hedelmällistä keskustella kollegan kanssa alan uusimmista trendeistä tai ystävän kanssa tuittuilevasta puolisosta. Silti suurimman tyydytyksen saa, kun voi tuoda osaamisestaan kumpuavan ratkaisun yhteiseen pöytään. Aloitin työt Espoon kaupungilla vuonna 2011 Muotoile!maa-nimisen opinnäytetyön muodossa. Muotoile!maa-konseptin toteuttaminen vaati taitotietoa kasvattamisesta, leikkivälineturvallisuudesta, viherrakentamisesta ja osallistavasta suunnittelusta. Työhön ei siis olisi voinut missään nimessä lähteä yksin. Apuja löytyi kirjojen lisäksi päiväkodista, teknisestä toimesta ja aluehallintoviraston terveystarkastajalta. Lopulta opiskelijan idea leikkiin soveltuvasta, lasten kanssa suunnitellusta ja alueen yhteisöllisyyttä lisäävästä veistoksesta oli totta. Nyt kuuden vuoden ja lukuisten projektien jälkeen on ilo huomata kuinka paljon on pystynyt muotoilijana tuomaan osaamistaan tähän työyhteisöön. Kuinka moniin eri alojen ammattilaisiin olen saanut tutustua, heiltä oppia ja kuinka paljon onkaan vielä opittavaa. Puhumattakaan kaikista niistä asukkaista, lapsista ja vanhuksista, joiden kanssa ja joille olen tätä työtäni tehnyt. Siksipä oma sanontani on:
”Muotoilija muotoilee osallistuessaan ihmisten, ideoiden ja tapahtumien muodostamaa kokonaisuutta!”
Kirjoitus on julkaistu myös Aalto-yliopiston blogissa 18.4.2017